Olen ollut nyt noin puolitoista vuotta elinkeinonharjoittajana. En millään osaa kutsua itseäni yrittäjäksi (työllistänhän vain itseni), mutta tässä kirjoituksessa kutsun itseäni Naqu-historiani osalta yrittäjäksi ja toivon että kaikki oikeat yrittäjät antavat minulle anteeksi.
En ole koskaan tuntenut erityistä vetoa yrittäjyyteen, enkä ole löytänyt itsestäni suurilla alkukirjaimilla kirjoitettavaa yrittäjän eetosta. Minulle Naqu oli silloisessa elämänvaiheessani loogisin tapa tehdä työkseni asioita, jotka olivat minulle tärkeitä ja rakkaita.
Suhtaudun työhöni suurella intohimolla ja samaa vaadin kollegoiltani sekä asiakkailtani. Työni Great Place to Work Institutessa tarjosi intohimoiset työkaverit, mutta asiakkaikseni päätyi myös organisaatioita, jotka eivät aina olleet tekemisessään tosissaan. GPW:ssä meillä ei toimintamme riippumattomuuden takia ollut mahdollisuutta valikoida asiakkaitamme, joten minä päätin perustaa yrityksen, joka valikoisi asiakkaansa ja tekisi töitä vain intohimoisten organisaatioiden kanssa (tämän kirjoitin myös PRH:n rekisteröinti-ilmoitukseen).
Jotkut väittävät minun olleen arrogantti. Omasta mielestäni olin asiakas- ja tuloskeskeinen. Tiedän, että asiakas saa yrityskulttuuristaan kilpailuetua vain, jos sen johto ostaa ajatuksen. Näin ollen minulle keskeistä oli se, että työni tilaajana oli toimitusjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja. Tiedän, että yrityskulttuurin muutos on hidas ja pitkäjänteinen prosessi, jota ei voi lähteä kokeilemaan. Se on ”all in” tai sitten ei ollenkaan. Kokemuksesta tiedän myös sen, että jos joudun perustelemaan ihmistä kunnioittavan yrityskulttuurin rakentamisen taloudellisin perustein, se myös heivataan samoin perustein ikkunasta ulos ensimmäisen taloudellisen vastoinkäymisen tullessa vastaan. Ilokseni löysin (ja osa heistä löysi Naqun) upeita asiakkaita. Nautin työstäni ja olin ylpeä Naqun ”brändistä” erilaisena konsulttitoimistona.
Konsulttityön haittapuolena on se, että et oikeasti koskaan voi/saa itse rakentaa mitään kokonaan valmiiksi. Ensimmäiset muutamat vuodet on toki kivaa nostaa kytkintä asiakkaalta aina siinä vaiheessa kun työ muuttuu toteuttamiseksi ja rutiiniksi, mutta kohta kytkimen nostamisesta tulee rutiinia. Tällaisessa tilanteessa huomaa jäävänsä kaipaamaan niitä oikeita harjakaisia, siis sellaisia keikkoja, joissa koet olleesi mukana alusta loppuun.
Yksin työskentelyssä on paljon hyviä puolia, mutta myös niitä toisia. On mukavaa päättää yksin mitä tekee, milloin tekee ja miten tekee. Minä olen luonteeltani vapaa sielu, joten riippumattomuus sopi minulle, mutta… Olen myös nopeasti innostuvaa tyyppiä. Innostun helposti ja yhtä nopeasti menetän mielenkiintoni käsillä olevaan asiaan, innostuessani jo siitä seuraavasta. Yksin ajatellessa ja yksin tehdessä, asioista ei useinkaan tule itseäsi suurempia. Kaikkia hyviäkään ideoita ei saa sparrattua itsensä kanssa toivotulle tasolle. Osan ideoista saa myytyä asiakkaille protoina, mutta niitä isompia ei kehtaa. Tavatessani Satama Interactiven aikaisia kollegoitani, pystyin helposti juttelemaan vastapuoleni pyörryksiin siitä, kuinka mukavaa oli työskennellä innovatiivisessa ja innostuneessa yhteisössä. Kaipasin ihmisiä ympärilleni. Toki minulla olivat intohimoiset asiakkaani ja muut yksinäiset konsulttikollegani, mutta näissä suhteissa suhde on kuitenkin aina erilainen.
Olen pitkään miettinyt sitä, millaisen työpaikan ja tarinan saisikaan aikaan, jos pääsisi osaksi todellista huippujoukkuetta. Sitten eräänä päivänä minulle esitettiin kutsu sellaiseen.
Entinen asiakkaani, silloinen ystäväni, Artti Aurasmaa nimitettiin Stella Kotipalveluiden toimitusjohtajaksi marraskuussa 2014. Kertoessaan minulle toimeksiannostaan ja tavoitteistaan hänen ensimmäiset sanansa olivat: Aion tehdä Stellasta Suomen parhaan työpaikan. Keskustelimme Artin kanssa Stellasta useaan otteeseen ja jossain kohtaa talvea Artti kysyi halusinko olla mukana.
Kun ottaa huomioon toimialat joilla Stella operoi: hoito, hoiva ja siivous, ei Artin tavoite ole ihan helpoimmasta päästä. Tähän kun lisätään haastekertoimeksi se, että tällä hetkellä Stella on tuore, kolmen hyvin erilaisen yrityskulttuurin yhteenliittymä (Doctagon, Kodinavux ja Esperi Turvapuhelin) on edessä iso haaste, mutta sitä suurempi mahdollisuus. Tarjolla oli tarina, jonka kirjoittamisessa halusin olla mukana.
Aloitan työni Stella Kotipalvelut Oy:n henkilöstöjohtajana 1.3.2015. Koen olevani etuoikeutettu päästessäni osaksi Stellan osaavaa, asiantuntevaa ja intohimoista tiimiä. Me kaikki uskomme, että yrityskulttuurista tulee Stellan keskeisin kilpailutekijä.
Olen myös iloinen voidessani kertoa, että voin jatkaa osaa Naqun toiminnasta uuden työni ohessa. Suurempiin yrityskulttuurisiin muutoshankkeisiin ei aikatauluni enää anna periksi, mutta puheenvuoroja ja sparrausta minulta saavat edelleen kaikki intohimoisimmat organisaatiot. Luonnollisesti Naqu-lukupiiri jatkuu ja reissujakin tehdään. Naqublogi jatkuu myös säännöllisen epäsäännöllisesti.
Tässä kohtaa haluan kiittää joukkiota ihmisiä, jotka ovat mahdollistaneet minulle tähänastisen upean Naqu-matkan. Kiitos Jouni, Sara, Maria, Leena, Kimmo, Tuomas S & A, Oskari, Mikael, Mika, Juhani, Timo E & L, Make, Juri, Tanja, Markus J & H, Artti, Anso, Karri, Outi, Risto, Klande, Anni R & V, Minni, Jonne, Kari, Kai, Mikko Ex2, Mona, Pia, Johannes, William, Hanno, Taneli, Matti, Jari, Sami, Jaakko ja Henkka. Se, että te uskoitte sai minutkin uskomaan.
Kello on tätä kirjoittaessani noin kymmenen sunnuntai-iltana. Voin edelleen vilpittömästi todeta, että odotan maanantai-aamua innolla. Onneksi maanantai on jo huomenna. #ThankGodItsAlmostMonday #TGIAM
Tervetuloa Stellan aurinkoiseen joukkoon, Panu ☀️
Mahtavaa, Panu! Tämähän on Great News to Read!
Huippua olla huippu, kiitos Panu Naquilusta, Jatketaan sitä
Vau, rohkeaa ja aidon intotohimoista asiaa, siis sitä tuttua Panua, jonka minä tunnen. Onnea ja iloa uuteen tekemiseen.