Suomalainen työntekijä arvostaa työssään ja työpaikassaan perusasioita: mielekkäitä työtehtäviä, mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä ja työympäristöönsä sekä mukavia työkavereita. Avoin tiedonkulku, mahdollisuus kehittyä sekä mahdollisuus oman osaamisen hyödyntämiseen nousevat myös merkityksellisten seikkojen joukkoon.
Kilpailukykyinen palkka koetaan vasta yhdeksänneksi tärkeimmäksi seikaksi ja omaan tai yrityksen suoritukseen sidottu bonus on vasta sijalla 26. Nämä tulokset selviävät Naqu Oy:n tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin työntekijöille merkityksellisiä asioita työelämässä.
Toteutimme syyskuussa 2014 kyselytutkimuksen selvittääksemme mitkä seikat ovat suomalaisille työntekijöille työelämässä merkityksellisiä. Jaoimme kyselylinkkiä sosiaalisessa mediassa (Facebook, Twitter ja LinkedIn) ja laajentaaksemme otantaa omien verkostojemme ulkopuolelle, käytimme myös maksettua mainontaa Facebookissa.
Annetussa määräajassa kyselyymme vastasi kaiken kaikkiaan 454 henkilöä. Absoluuttisena vastaajamääränä saamamme tulos on enemmän kuin kohtuullinen, mutta tarkasteltuamme vastaajien demografiaa taustamuuttujien valossa tulimme johtopäätökseen, että vastaajamme eivät ole edustava otanta suomalaista työelämästä. Tästä esimerkkinä vastaajien koulutustausta: 454 vastaajasta vain 2 prosenttia oli työelämässä peruskoulupohjalta ja 49 prosenttia oli ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. (Virallisen koulutustilaston mukaan yli 15 vuotiaista suomalaisista 31 prosenttia on vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa ja noin yhdeksällä prosentilla on ylempi korkeakoulututkinto.)
Otanta on vino myös monelta muulta kantilta katsottuna, mutta tulokset ovat siitä huolimatta kiinnostavia ja ainakin tämän yhden blogitekstin arvoisia. Jos jostakin, niin tulokset kertonevat jotain ainakin richardfloridalaisen luovan luokan tarinasta, ja/tai tietotyöläisen sekä keskiluokan arvomaailmasta. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että lukija pitää otannan ”vinouden” mielessään alla olevaa kirjoitusta lukiessaan, emme välttämättä muista tuoda sitä esiin riittävässä määrin.
Tutkimus toteutettiin siten, että listasimme 30 työntekijälle mielestämme merkityksellistä asiaa työelämässä ja pyysimme vastaajia valitsemaan hänen oman työmotivaationsa ja työssä viihtymisensä kannalta näistä viisi tärkeintä. Kysymysasetannassa painotimme sitä, että vastaajan ei tule ottaa millään tavalla kantaa siihen miten nuo asiat toteutuvat hänen nykyisessä työssään. Emme myöskään pyytäneet vastaajaa laittamaan valitsemaansa viittä seikkaa tärkeysjärjestykseen.
Jos vastaaja ei löytänyt esivalituista 30 asiasta hänen kannaltaan merkityksellistä seikkaa, oli vastaajalla mahdollisuus kirjata puuttuvat seikat avoimeen kenttään, tällä verifioimme “väittämiemme” kattavuuttaa ja oikeellisuutta.
Vastaajien demografia
Sukupuolijakauma:
Vastaajien ikä:
Vastaajien organisaatioiden koko (% vastaajista):
Tutkimuksen tulokset
Jos on olemassa keittiöpsykologeja ja valelääkäreitä, niin tilastotieteilijöinä me olemme jotain siltä väliltä. Seuraavaksi esittelemme oman tulkintamme tekemämme tutkimuksen datasta. Kaikki hardcore tilastonikkarit, olkoot meille ja terminologiallemme armollisia.
Merkitykselliset asiat työelämässä –tutkimuksemme mukaan tärkeimmiksi tekijöiksi työssä motivoitumisen ja viihtymisen kannalta nousivat mielekkäät työtehtävät sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja työympäristöön.
Tärkeimmiksi tekijöiksi työssä motivoitumisen ja viihtymisen kannalta nousivat mielekkäät työtehtävät sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja työympäristöön.
Kolmanneksi tärkeimmäksi tekijäksi nousi mukavat työkaverit (35 %), joka löytyy myös lähes kaikkien taustamuuttujien top viitosesta, paitsi iäkkäimpien (55-64-vuotiaat) vastaajien joukosta (23 % ko. ryhmän vastaajista) sekä ylintä johtoa edustavien vastaajien joukosta (25 %). Tässä kohtaa on syytä huomata, että vain kahdeksan prosenttia kyselyyn vastanneista ylimmän johdon edustajista oli iältään yli 55-vuotiatia ja että vain 22 prosenttia 55-64 vuotiaista toimivat johtajina. Toinen muuttuja ei siis selitä toista, tässä(kään) kohtaa tutkimusta.
Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja työympäristöön on naisille (45 %), kyselymme iäkkäimmille vastaajille (62 %) ja ylimmän johdon edustajille (48 %) kaikkein merkityksellinen asia työssä motivoitumisen ja hyvinvoinnin kannalta. Muilla taustamuuttujaryhmillä se on vaihtelevasti sijoilla 2-5.
Tässä kohtaa haluamme alleviivata sitä, että kokemus osallisuudesta on jokaiselle ryhmälle merkityksellinen.
Neljänneksi tärkeimmäksi tekijäksi nousee avoin tiedonkulku työhön ja organisaatioon liittyvissä asioissa (32 %) ja viidenneksi tärkeimmäksi mahdollisuus kehittyä omien kiinnostusten mukaisesti (28 %).
Lähes kaikki vastaajaryhmät kokevat avoimen tiedonkulun tärkeäksi. Yli 55-vuotiaiden vastaajien ryhmässä viestintä ei nouse viiden merkityksellisimmän joukkoon, mutta on heti kuudenneksi tärkein (23 % vs. esim. 35-44-vuotiaat 35 %). Yrityksen koolla on myös tässä asiassa hieman merkitystä. Työntekijöistä, jotka työskentelevät yrityksissä kooltaan 500-999, vain 23 prosenttia kokee avoimen tiedonkulun merkitykselliseksi, kun vastaavasti 100-249 ja 250-500 henkeä työllistävissä työpaikoissa 42 prosenttia (sijat 2). Voisi myös kuvitella, että suurissa organisaatioissa (1000+ työntekijää) avoimesta viestinnästä oltaisiin valmiita tinkimään, mutta yli 30 prosenttia suuryrityksissä työskentelevistä vastaajista nostaa tiedonkulun tärkeimpien asioiden joukkoon (sijalle 5). Vastaajan asemalla ei vastaavasti ole juurikaan merkitystä, sillä kaikissa asemissa toimivista vastaajista joka kolmas nostaa avoimen viestinnän yhdeksi merkittävimmistä tekijöistä.
Kokonaistuloksia tarkasteltaessa työntekijän mahdollisuus kehittyä omien kiinnostusten mukaisesti nousee merkityksessään todennäköisesti korkeammalle vinoutuneesta vastaajaprofiilstamme johtuen. Kyseisen väittämän nosti viiden tärkeimmän joukkoon joka viides toisen asteen koulutuksen saanut (sija 12), alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista 27 % (sija 5) ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 36 % (sija 3). Kuten olemme jo aikaisemmin todenneet erityisesti koulutuspohjaltaan vastaajamme eivät edusta kattavasti suomalaista työvoimaa.
Erityisen kehityshaluisia ovat 25-34-vuotiaat vastaajat, sillä heistä peräti 41 prosenttia koki kehitysmahdollisuudet merkityksellisiksi (sija 3). Kehittyminen ei kuitenkaan tämän ikäluokan vastaajille tarkoita samaa asiaa kuin uralla eteneminen sillä vain 19 prosenttia nostaa uralla etenemisen merkityksellisimpien seikkojen joukkoon (sija 10). Muilla ikäryhmillä kehittyminen on tärkeää hieman alle 30 prosentille vastaajista, pois lukien iäkkäimmät vastaajat, joista vain 12 prosenttia nostaa kehitysmahdollisuudet merkityksellisiksi (sija 18 ja uralla eteneminen 0 %). Kehitysmahdollisuudet ovat tärkeitä 36 prosentille (sija 4) työntekijätason vastaajista, kun vastaava luku esimiehillä on 26 prosenttia (sija 7) ja ylimmän johdon edustajilla 22 prosenttia (sija 9).
Merkille pantavaa on myös se, että työn ja vapaa-ajan tasapaino (25 % sijoitus 7. tärkein) on vastaajapopulaatiolle tärkeämpi asia kuin kilpailukykyinen palkka ja luontaisedut (23 % sijoitus 9. tärkein). Myös yrityksen innostava päämäärä ja tavoite (21 %) nousee merkityksellisten asioiden top kymppiin. Tämä tosin selittynee vinoutuneella otannalla, sillä ylimpään johtoon kuuluvista vastaajista (n=96) peräti 46 prosenttia nostaa tämän innostavan päämärän top viitoseen, kun vastaavasti työntekijöistä vain 15 prosenttia.
Joka neljäs vastaaja kokee, että mahdollisuus oman osaamisen käyttämiseen päivittäin on motivoivaa ja merkityksellistä. Erityisen tärkeäksi sen kokevat kyselymme nuorimmat (36 %, sija 6) ja vanhimmat vastaajat (39 %, sija 3). Muiden ikäryhmien tulokset tässä väittämässä vaihtelevat 22-32 prosentin välissä.
Joka neljäs vastaaja kokee, että mahdollisuus oman osaamisen käyttämiseen päivittäin on motivoivaa ja merkityksellistä.
Myös koulun penkillä vietetylle ajalle haetaan selkeästi ROI:ta työelämässä. Peruskoulupohjalta vastanneista henkilöistä yksikään ei nostanut tätä seikkaa merkittäväksi. Koulutustason noustessa nousee myös oman osaamisen arvostus, sillä toisen asteen vastaajista 19 prosenttia (sija 11), alemman korkea-asteen vastaajista 27 (sija 6) ja ylemmän korkea-asteen vastaajista peräti 30 prosenttia (sija 6) nostivat tämän seikan merkittävien asioiden joukkoon. Ylimmästä johdosta joka kolmas haluaa tehdä päivittäin koulutustaan vastaavia töitä, kun taas muilla tasoilla enää joka neljännes.
Työ- ja talouselämästä käytyä keskustelua seuraamalla kuvittelisi, että jatkuvat yt-neuvottelut ja irtisanomiset näkyisivät myös vastauksissa, mutta yllätykseksemme vain 11 prosenttia vastaajista (sija 16.) nosti työpaikan varmuuden viiden merkittävimmän asian joukkoon. Ainoa taustamuuttuja, jolla oli merkittävää vaikutusta tässä asiassa oli vastaajan asema: työntekijöistä 15, esimiehistä 8 ja ylimmästä johdosta 7 prosenttia nostivat tämän seikan viiden merkityksellisimmän joukkoon. Muilla taustamuuttujilla ei ollut merkittävää vaikutusta. Hieman samaan teemaan liittyen vain 3 prosenttia vastaajista kokee yrityksen taloudellisen tilanteen ja menestyksen merkittävänä (sija 27).
Vain 11 prosenttia vastaajista nostaa työpaikan varmuuden viiden merkittävimmän asian joukkoon.
Mahdollisuuden uralla etenemiseen kokee merkitykselliseksi vain 8 prosenttia vastaajista (sija 21). Tässä asiassa ikä, ei kovinkaan yllätyksellisesti, näyttelee merkittävää roolia. Kun alle 25-vuotiaista vastaajista 29 prosenttia kokee uralla etenemisen merkitykselliseksi (sija 8) ja 25-34 vuotiaista vastaavasti 19 prosenttia (sija 10), niin 35-44 vuotiaista enää 4 prosenttia (sija 26) nostaa uralla etenemisen 5 merkittävimmän seikan joukkoon. 45-54 vuotiaista uralla eteneminen on merkityksellistä enää 5 prosentille vastaajista (sija 25) ja yksikään yli 55 vuotiaista vastaajista ei nosta uralla etenemistä tärkeimpien seikkojen joukkoon. Keskijohdossa toimivista vastaajista 13 prosenttia (sija 16) nostaa uralla etenemisen tärkeäksi, kun vastaavat luku työntekijöillä on 8 prosenttia (sija 22) ja ylimmällä johdolla 5 prosenttia (sija 27).
Työtekijöiden tasa-arvoinen kohtelu on toinen seikka, jossa vastaajan iällä on tuloksen kannalta merkitystä. Kokonaisuudessaan työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu on merkityksellinen 9 prosentille vastaajista (sija 18) ja kaikille muille ikäryhmille, paitsi yli 55-vuotiaat vastaajat, ko. väittämä saa mainintoja alle kymmeneltä prosentilta vastaajista. Sen sijaan joka kolmannes (sija 4) yli 55-vuotiaista vastaajista nostaa tasa-arvon heille merkityksellisien seikkojen joukkoon.
Keskusteluissamme henkilöstöjohdon kanssa bonusjärjestelmät tuntuvat olevan usein yksi työllistävimmistä ja eniten harmaita hiuksia aiheuttavista asioista HR:n työpöydällä. Henkilöstöjohdon näkökannalta mielenkiintoinen löydös tutkimuksessamme on mielestämme se, että vain 4 prosenttia vastaajista (sija 26) nostaa omaan tai yrityksen suoritukseen sidotun palkkiojärjestelmän merkityksellisten asioiden joukkoon. Ylimpään johtoon kuuluvat vastaajat arvostavat bonusta enemmän kuin muut ryhmät, mutta heistäkin vain joka kymmenes (sija 16.) kokee bonusjärjestelmän huipputärkeäksi. Johtajille bonusta tärkeämmiksi asioiksi nousevat jo edellä mainittujen seikkojen lisäksi mm. työn ja vapaa-ajan tasapaino (17 %) sekä työpaikan yhteishenki (15 %).
Työn ja vapaa-ajan tasapaino (sija 7) nousee merkityksellisimpien asioiden joukkoon joka neljännellä vastaajalla. Naisille tasapaino on hieman merkityksellisempää kuin miehille (28 % vs. 23 %), mutta kovin yllättävää ei liene se, että 35-44-vuotiailla kyseinen väittämä nousee viidenneksi tärkeimmäksi seikaksi (30 %) ja ikäryhmässä 25-34 kuudenneksi tärkeimmäksi (31 %). Nuorilla ko. väittämä on 10. tärkein (21 %) ja ikäryhmässä 45-54 12. tärkein (22 %), mutta ikäryhmässä 55+ työn ja vapaa-ajan tasapaino on vasta sijalla 26 (4 %).
Yritysten vastuullisesta toiminnasta on viimeaikoina puhuttu paljon. Vastuullisesti toimivan yrityksen on kerrottu merkitsevän todella paljon erityisesti nuorille ikäluokille. Tämä tutkimuksemme ei tue tätä väitettä, sillä vastuullisesti toimiva yritys –väittämä saa ikäryhmittäin tarkasteltuna eniten ”kannatusta” iäkkäimmillä vastaajillamme, joista 15 prosenttia nostaa kyseisen seikan merkityksellisten seikkojen joukkoon. Yksikään nuorimmista vastaajista ei koe tätä seikkaa merkitykselliseksi. 25-34-vuotiaista vastaajista 9 prosenttia (sija 21), 35-44-vuotiaista 7 prosenttia (sija 21) ja 45-54-vuotiaista samainen 7 prosenttia (sija 23) motivoituvat vastuullisesti toimivasta yrityksestä.
Yrityksen brändi (3 %, sija 28) tai sen tarjoamat tuotteet tai palvelut (2 %, sija 29) eivät vaikuta merkittävästi vastaajien motivaatioon tai työssä viihtymisen kannalta. Näitä merkityksettömämmäksi tässä kyselyssä tuli vain työpaikan fyysinen turvallisuus (sija 30), jonka nosti viiden tärkeimmän joukkoon vain kolme korkeakoulutettua naisvastaajaa (tämä kertonee enemmän otannastamme kuin työelämämme tilasta).
Annettujen 30 seikan lisäksi esiin haluttiin nostaa mm. molemminpuolista luottamusta, mahdollisuutta verkottua oman substanssiosaamisen tiimoilta myös työpaikan ulkopuolella sekä työssä tapahtuvien virheiden hyväksymistä. Saadun palautteen perustella tuntui kuitenkin siltä, että esivalitut seikat kattoivat varsin hyvin vastaajien tarpeet. Itse olisimme halunneet muotoilla: hyvät suhteet lähiesimieheen –väittämän hieman toisin ja olisimme halunneet selvittää yrityksen arvomaailman merkitystä työntekijöiden kokemukselle.
Kiteyttäen voidaan todeta, että merkityksellisimmät asiat ovat meille kaikille yhteisiä, olimme me nuoria tai vanhoja, miehiä tai naisia, työntekijöitä tai pomoja. Parasta näissä tuloksissa mielestämme on se, että mitkään tutkimuksemme vastaajien tärkeimmiksi nostamista seikoista eivät ole yhdenkään suomalaisen työnantajan tavoittamattomissa. Jokainen organisaatio voi vaikuttaa näihin tärkeisiin asioihin. Ainoat menestyksen vaatimat asiat ovat suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys ja työ. Kääritään siis hihat ja ruvetaan hommiin.
Kevyt tulosraportti tutkimuksestamme löytyy täältä.
